MerviNyfors

Nollatoleranssi terrorismille - muutama ajatus Brysselin pommi-iskuista

Olen tässä kiusannut itseäni seuraamalla keskustelua Brysselin viime päivien tapahtumista ja täytyy sanoa, etten taas tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, vaiko peräti päättää päivänsä nopeasti ja kivuttomasti, ennen kuin verenpaineen kohoaminen aiheuttaa jonkun tappavan infarktin tai muun vastaavan luonnollisen kuoleman. Jos vitutukseen voi kuolla, niin kyllä tätä menoa voi hyvästejä alkaa jo kohta jättää.

Ensinnäkin tuntuu aivan toivottomalta seurata jo vakiintunutta reagoimisen kaavaa, joka jokaisesta terrori-iskusta seuraa. Ensin tulevat tietysti (aika usein teennäinen) suru ja järkytys. Hyvä ihminen laittaa nyt Belgian lipun facebook-profiiliinsa, ottaa osaa suruun, irtisanoutuu rasismista ja kenenkään syyllistämisestä (lukuun ottamatta itsensä) ja menee marssimaan Meillä on unelma-kyltin kanssa rasismia vastaan, kukkahattu päässä. Se on niin helppoa hurskastella ja ottaa osaa toisten suruun, kun tapahtumat ovat riittävän etäällä eikä itseen ole sattunut esimerkiksi pomminsirpaleita. Jos pommi olisi räjäytetty vaikkapa Helsingin metrossa ruuhka-aikaan, asianosaiset olisivat todennäköisesti kokeneet muitakin tunteita kuin ylevää jalomielisyyttä ja empaattista ymmärtämistä. Itse koen nytkin, esimerkiksi suuttumusta, vihaa ja pelkoa. Vihaa siitä että viattomia ihmisiä tapetaan naurettavista syistä, kuten uskonnon takia. Ja siitä, että meidän pitäisi jotenkin vielä ymmärtää näitä iskuja, että niitä selitetään mitä ihmeellisimmillä asioilla. Siitä että nämä iskut olisivat loppujen lopuksi jotenkin, jollain ihmeellisellä tavalla meidän eurooppalaisten omaa syytä.

Minua suututtaa ja ärsyttää se loputon jeesustelu ja spekulointi iskujen mahdollisista yhteiskunnallisista seurauksista (rasismin lisääntyminen) ja terroristien mahdollisista tarkoitusperistä (rasismin lisääminen). Joka kerta kaivetaan naftaliinista ne päivystävät dosentit kommentoimaan tapahtumia, ja kommentit ovat yhtä kuluneita ja pölyttyneitä kuin kommentoijat itse.

Jo liiankin tutuiksi ovat käyneet kliseiset hokemat, kuten se, ettemme saa antaa pelolle valtaa, koska se on juuri se asia, mitä terroristit haluavat. Että pelkäisimme. Mutta jos aivan rehellisiä ollaan, niin totta hitossa meidän pitääkin pelätä terrorismia ja ääri-islamismia. Minä pelkään pommi-iskuja, terroristeja, radikaalimuslimeja ja Isistä. Pelkään monia muitakin asioita, mutta tähän asiaan liittyen nyt esimerkiksi näitä. Minä haluan eurooppalaisena naisena elää rauhassa yhteiskunnassa, jossa ei tarvitse pelätä. Haluan säilyttää eurooppalaiset arvot, kuten tasa-arvon, ihmisoikeudet ja sananvapauden. Nämä kaikki voidaan ihan oikeasti menettää, jos niistä ei todella päätetä pitää kiinni ja jos sen päätöksen puolesta ei toimita.

Toinen asia, joka saa verenpaineeni nousemaan tappiin on se, kun ns. kaiken maailman terrorismintutkijat spekuloivat sillä, mikä oli taas tämänkin terrorihyökkäyksen tarkoitus. Yksi tarkoitus on kuulemma se, että halutaan lisätä rasismia maahanmuuttajia kohtaan. Koska..?. Ajatteleekohan joku luku- ja kirjoitustaidoton itsemurhapommittaja todella noin pitkälle? Eipä tuo luultavasti ajattele samalla tavalla kuin tutkijankammiossansa terrorismin syvintä olemusta pähkäilevä dosentti. Voisiko ajatella, että terroristi haluaa vain tappaa, esimerkiksi vääräuskoisia. Haluaa päästä marttyyrina paratiisiin, jossa on luvassa 72 neitsyttä. Oppineet haluavat perustaa islamilaisen valtion, jonka tarkoituksena on laajentua, kattaen lopulta koko maapallon asutun alueen, koska Islam on ainoa oikea uskonto ja koska kaikki muut kuin muslimit ovat vääräuskoisia.

Sitten näiden loputtomien ja ikävystyttävien keskustelujen päätteeksi todetaan aina viisaasti, että paras tapa ehkäistä terrorismia, on estää ihmisten radikalisoituminen. Miten se estetään? Voitaisiinko vain luopua tuosta kaikkivoipaisuuden ajatuksesta ja myöntää, että meidänkään rahkeemme eivät aivan kaikkeen riitä. Emme koskaan saa tehtyä maailmasta sellaista paikkaa, jossa kukaan ei turhautuisi, kadehtisi toista tai kokisi henkilökohtaista kärsimystä. Maailmasta ei koskaan voi tulla niin tasa-arvoista, ettei yksikään ihminen olisi katkera jollekin toiselle siitä, että toisella on jossain suhteessa asiat paremmin. Koskaan ei voida olla asioista niin täydellisen yhtä mieltä, ettei kukaan ajattelisi, että tuo toinen on väärässä ja minä oikeassa. On olemassa paljon ihmisiä, joille demokratia, tasa-arvo, ihmisoikeudet tai sananvapaus eivät merkitse mitään. Emme me voi pakottaa ketään omaksumaan meidän arvojamme.

Voisiko sitä nyt vain myöntää, että rauha säilyy parhaiten, kun samankaltaisen arvomaailman jakavat ihmiset elävät samalla alueella ja ne toisenlaiset arvot omaavat elävät siellä toisaalla ja puuhaavat siellä, mitä ikinä lystäävät. Jos islamilainen kalifaatti on se juttu, niin fine. Emme halua tänne sitä loputonta kahakointia ja ihmisten lahtaamista uskonkiistojen takia. Emme voi muuttaa koko maailmaa haluamamme kaltaiseksi, mutta voimme huolehtia omasta turvallisuudestamme ja omien arvojemme säilyttämisestä, kunhan luovumme hyväuskoisen hölmön, syntipukin ja laupiaan samarialaisen rooleistamme.

PS. Jaakko Hämeen-Anttila muistutti näihin Brysselin pommi-iskuihin liittyen, että nämäkin iskut olivat vain yksittäisiä tapauksia, eikä siis ole syytä huoleen. Että meitä on Euroopassa sentään vielä jäljellä satoja miljoonia. Okei. Jos minä ryhdyn tästä vaikka sarjamurhaajaksi ja murhaan joka viikko yhden ihmisen seuraavat kymmenen vuotta, niin onko jokainen murha vain yksittäinen tapaus, vai muodostuuko niistä kenties jonkinlainen kokonaisuus, niin että jokainen murha liittyy toiseensa jollakin lailla?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Petteri Hiienkoski

Hyviä ja tärkeitä kysymyksiä, Mervi Nyfors! Vaikka tällaisen iskun sattuminen omalle kohdalle on epätodennäköistä eikä muiden uhkatekijöiden joukossa ole tilastollisesti merkitytävä uhka, eikä iskuille pitäisi antaa liian suurta merkitystä vaikka terroristit sitä haluavatkin, terrorismia ei pidä vähätellä. Sellaisesta ei saisi tulla arkipäiväistä. Nollatoleranssi!

En halua lietsoa paniikkia enkä vahvistaa turhia uhkakuvia. Tiivistin analyysini kehityksestä kuitenkin artikkeliin "Brysselin terrori-iskujen syyt ja keinot terrorismin torjuntaan".
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Länsimaisesta yhteiskunnasta lähtevien islamistien taustalla on mielestäni islamin olemus ja toisaalta länsimaisen yhteiskunnan moraalinen nykytila: "Islamin haaste ja länsimaisen kulttuurin juuret" http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Käyttäjän HannuTaskinen kuva
Hannu Taskinen

Radikalisoitumista ei ehkäistä ainakaan sillä että rajoitetaan ihmisten mielipiteiden ilmaisua.
Terhillä Kiemungilla olisi pitänyt olla oikeus näkemyksiinsä myös US sivuilla, kaiken aika tyhjästä tehdyn kohun jälkeen. Oliko liian vaikeaa asiallisin perustein kumota vääräksi hänen etsittämiä näkemyksiä?
Kyllä irvailun kohteellakin pitäisi olla oikeus vastineeseen.
No onhan vapaata lehdistöäkin vielä toistaiseksi olemassa.

Toimituksen poiminnat