Kerrotaan se nyt kaikille: #metoo
Metoo-kampanja jatkuu edelleen julkisessa keskustelussa: viimeksi syytetyn penkillä istui ohjaaja Aku Louhimies. En ollenkaan kiistä, etteivätkö huonoa kohtelua kokeneiden kertomukset pitäsi paikkaansa. Louhimies pyyteli anteeksi, vaikkakin ehkä enemmän itsekkäistä motiiveista johtuen. En tiedä, en tunne miestä. Ehkä hän saattoi olla aivan vilpitönkin.
Joka tapauksessa olisi syytä keskustella työyhteisöissä tapahtuvasta ei-seksuaalisesta, epäasiallisesta kohtelusta yleensäkin. Ja täytyy sanoa, että kokemusta siitä todellakin on.
Olen kerran ollut miesvaltaisella työpaikalla ja siellä menetin sen valheellisen ihannoidun kuvan miehistä, mikä minulla oli aikaisemmin ollut, että miehet olisivat muka jollain tavalla reiluja. Se mikä kuvasti tyypillisen duunarimiehen luonnetta oli pikkusieluisuus, kateellisuus, katkeruus, kauna, tyhmyys ja kapeakatseisuus. Kateutta aiheutti esimerkisi se, jos työkaveri sai uuden työtakin niin ettei tarvinnut omia vaatteitaan enää liata.
No, sitten siirrytään naisiin. Olen saanut lopullisesti tarpeekseni esimerkiksi työyhteisöissä ilman syytä tapahtuvasta kiukuttelusta, mykkäkoulusta, aggressiivisuudesta, ihmeellisistä loukkaantumisista, mielensä pahoittamisista ja kaikenlaisesta olemattomiin asioihin liittyvästä nillityksestä. Ja siitä, että ystävällisyyden osoituksiin vastataan ilkeydellä ja ylenkatseella. Simputusta, kiusaamista ja toisen työn vaikeuttamista. Kyllä – kokemusta on.
Olen päätynyt siihen, että useimmat ihmiset ovat yksinkertaisesti hulluja ja sietämättömiä. Tätä esiintyy tasapuolisesti sekä miehissä että naisissa. Nyt keskustelu on ollut jokseenkin yksipuolista, vain miehiä syyllistävää. Naiset – emme ole yhtään sen parempia. Täysiä mulkeroita kaikki tyynni.
Täten siis ilmoitan: Once and for all – irtisanoudun kaikista ilkeistä ja pikkusieluisista, muita huonosti kohtelevista ihmisistä.
”Täten siis ilmoitan: Once and for all – irtisanoudun kaikista ilkeistä ja pikkusieluisista, muita huonosti kohtelevista ihmisistä.”
Mee too
Mutta samalla varoitan olevani itse ilkeä ja pikkusieluinen,
joten varokoot minua muutkin kuin ilkeät ja pikkusieluiset ihmiset,
Ilmoita asiaton viesti
No juu, kateellisia, katkeria, röyhkeitä, epäluuloisia, sairaan uteliaita toisten asioista. Joiden mielestä toiset pääsevät aina helpommalla kuin itse ja muutenkin pärjäävät paremmin. Tuleehan näitä vastaan.
Mitä täällä tai somessa keskusteluun tulee, niin tällaisista selviää kun ei provosoidu vaan maltillisesti selittää ja perustelee. Ei tartu ilkeisiin heittoihin. Ja jos ei selviä, niin pitää vain lakata kommentoimasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Mervi jälleen kerran puhuttelevasta blogista! Se välittyy lukijalle, että tiedät mistä puhut.
Kulttuurinmuutos vie aikansa, tilastollisesti arvioiden joskus iäisyyden tai vähän yli. Tulee jotenkin mieleen tunnettu #metoo-tapaus tasan 50 vuoden takaa: kauniin lupaavan näyttelijän Kristiina Halkolan ura tyssäsi hänen kieltäydyttyään esiintymästä alasti Mustaa valkoisella -elokuvan (1968) rakastelukohtauksessa. Jos ei lohkee lovee, ei riitä roolejakaan. Ohjaajan seuraavassa leffassa Sixtynine 69 (jonka nimen Jörkka väänsi mainoskommentissaan muotoon ’siksi nain’) esiintyikin aivan muita näyttelijöitä. Donner kirjoittaa 50 vuotta myöhemmin Hesarissa: ”Kaikenlainen painostus on minulle vierasta, vaikka olen kokenut muiden ohjaajien kyseenalaistavan menettelyn – Jos nainen sanoo ei, se on ei.” Ja tasapuolisesti arvon Jörkka on kohdellut myös jälkikasvuaan, #hetoo.
Valitettavasti koko tunnettu kulttuurihistoria on täynnä hurskastelua ja ulkokullaisuutta silloin, kun sen avulla uskotaan tietoisesti tai alitajusesti saavutettavan jotain epäeettistäkin omaa hyvää. Useimmin valtaosa ihmisistä syyllistynee tällaiseen ihan melkein ainakin bona fide, jolloin anteeksipyyntökin on oikeastaan vilpitön. Toisaalta, oikeassa kohtaa syytöksensä esittävän ei edes edellytetä esittävän anteeksipyyntöään, vaikka hän olisi itse asiassa ollut itse yhtä vilpillinen. – Mikä onkaan inhorealismiraadin käsitys ao. spekulaatioista?
1) Voisiko #metoo-kampanjan ajankohtaisuuden lisäksi näyttelijöiden huolenilmaisun ajoituksen takana olla muitakin, jopa ehkä julkipantuja raadollisempiakin tekijöitä, jotka näyttäisivät yhdistävän teknisteoreettisesti Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas -produktiota ja hyvinkin tasan tarkkaan 50 vuoden takaista Jörn Donnerin Mustaa valkoisella -tuotantoa? Molemmat tunnetaan jo valmistumisvaiheessa siitä, että ne saavuttavat poikkeuksellisen suuren suosion, ja molempien takana on ollut vakavaraisia tahoja, jotka kaikki saanevat harvinaisen todennäköisesti omat sijoituksensa takaisin. Donner kuului Kristiina Halkolan laulamiin 20 kulttuuririkkaaseen ökyperheeseen, ja Tuntemattoman yleisömenestys on satanut kassalaareihin jopa Turhapuroja runsaammin. Toki huippunäyttelijät ovat saaneet oman listataksaosansa kukin, mutta kun jaettavaa kerran näyttäisi tulevan ylimääräistäkin niin… – Mikä on harrastajajuristien mielipide, voisiko joku tuntea jenkkityylistä houkutusta lähteä kaivelemaan työoloja ja lakipykäliä näissä tapauksissa kärkkäämmin kuin puhtaasti apurahatuloisten verorahastuskomiteaohjaajien puolityhjille taskuille tähdättäessä?
2) Voisiko molemmissa tai jommassakummassa aikansa metoo-tapauksessa olla kyse ohjaajan puolelta ilmenneestä excuse-hurskastelusta ja ulkokullaisuudesta tapausten ja niiden julkisen selvittelyn yhteydessä ehkä omaa raadollisuuttakin peitellen? Aku Louhimiehestä ei juuri kenelläkään ole ollut pahaa sanottavanaan julkisuudessa aiemmin. Jörn Donner taas tunnetaan paitsi erilaisten vähemmistöjen sosiaalisten oikeuksien puolustajana sekä työelämän tasa-arvoasioiden ja viihtyvyysnäkökohtien varhaisena esiinnostajana, myös monikulttuurisuusasioissa järkkymättömänä omantunnon ja kunnian miehenä. Peritty kaksikielisyys ja itsehankitun sivistysrikkauden mukanaan tuoman kosmopoliittisen monikielisyyden ja monimerkityksellisenkin laajakatseisuuden avartama maailmankuva tekevät Jörkastamme itseoikeutetusti eräänlaisen tasa-arvon kokokansangurun kutakuinkin kaikissa mm. hengen mammuttimaista jättiläisyyttä edellyttävissä suurfilosofiatason pulmakysymyksissämme, niin globaalis-syväteoreettisissa kuin kansakunnan arjen kosketuspintastruktuurienkin konteksteissa.
3) Voisiko molemmissa tai jommassakummassa aikansa metoo-tapauksessa olla kyse sekä ohjaajan että näyttelijäkunnan puolelta ilmenneestä hurskastelusta ja ulkokullaisuudesta tapauksia esilletuotaessa ja niiden julkisen selvittelyn yhteydessä ehkä omaa raadollisuuttakin (kohdat 1 ja 2) peitellen?
Ks. syvällisempää akateemista kulttuurinmuutospohdintaa: #metoo-kampanja opettaa kulttuuriamme kehittymään moraalisesti http://johanneskananen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kul…
Ilmoita asiaton viesti
Donner ehkä halusi tällä ulostulollaan kiillottaa kilpeään, joka oli tahriutunut edellisessä häntä koskevassa keississä, joka koski aviottomien lastensa kohtelua. Että nyt sitä ollaan sitten niin naisten puolella, vaikka on aiemmin pantu menemään siellä sun täällä ja täysin seurauksista piittamaatta.
Ilmoita asiaton viesti
Tod.näk. aivankin noin.
Rauni Mollberg on hänkin suomileffan ikoneita, josta hänestäkään ei liene julkisuudessa pahemmin aiemmin hässäkkämiituiltu. Hän ei toisaalta pysty (eikä ole enää velvollinenkaan) puolustautumaan, kun hänen jälkikasvunsa paljasti juuri korvanappiin tulleen huhutiedon mukaan raskauttavaa aineistoa alan kulttuurinmuutostarpeesta: Lapsenlapsi nähnyt todella paljon törkeää käytöstä, toisten nöyryyttämistä, pilkkaamista ja huutamista elokuvia tehdessä, ja niiden ulkopuolella… ”Syrjintä ja seksuaalisuus olivat jokapäiväisiä asioita” https://www.is.fi/viihde/art-2000005614255.html
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä nyt on oikein kunnon kisat; kansalliset, Suomen mestaruus, Euroopan mestaruus ja maailmanmestaruus siitä, kuka osaa parhaiten ja eniten juoruilla, muistella vanhoja paskoja asioita, sorkkia tikulla joka ainoata vastaantulijaa, kaivaa kaikki vanhat luut esille. Tämän on metoo-kampanja saanut aikaan. Lapsi menee pesuveden mukana.
Sellaista elämä on ja ihmiset myös; kateellisia paskiaisia ja kyttääjiä, kantelupukkeja, juoruakkoja ja ukkoja.
Jos nyt joku on erehtynyt kävelemään liian lähellä toista ja hieraisemaan hieman mennessään sen toisen takamusta, niin onko se nyt niin maailman tärkein asia, että se täytyy oikein valtakunnan lehteen kertoa.
Elämässä on niin paljon oikeita ja vakavampiakin ongelmia ja toisaalta, kun on itse positiivinen, niin elämä on ihmisen parasta aikaa eikä pikku piruilu, kiusaaminen, vittuilu ja vastaava ei tunnu yhtään missään.
Ilmoita asiaton viesti
”elämä on ihmisen parasta aikaa eikä pikku piruilu, kiusaaminen, vittuilu ja vastaava ei tunnu yhtään missään.”
Sarkasmisi sekaan sellainen toteamus että kyllä se systemaattisena tms jatkuvana tuntuu ja pitää myös paljastaa ja tuoda esiin kulttuurinmuutostarpeeksi tunnistettuna siellä missä sitä voi korjata – harvoin lehdistö tosiaan on oikea foorumi silloin kun kainalossa ei ole muunkinlaisia ketunhäntiä jatai pätemisentarpeita.
Ilmoita asiaton viesti
Toiset ovat herkempiä. Ja toisaalta niitä kovapintaisia teflonihmisiä harvemmin kiusataan, koska ne voivat näpäyttää takaisin. Eivät kuulu siihen vessassaitkijöiden hiljaiseen kuppikuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Toiset ovat herkempiä. Ja toisaalta niitä kovapintaisia teflonihmisiä harvemmin kiusataan, koska ne voivat näpäyttää takaisin. Eivät kuulu siihen vessassaitkijöiden hiljaiseen kuppikuntaan.”
Toisaalta teflonihmiset voivat iskeä todella lujaa ja syviä henkisiä haavoja ihan vain siksi etteivät he tajua miten sellainen voi satuttaa muita, kun itseä sellainen vain vähän piristää, kutittaa ja naurattaa.
Se ei tarkoita että se teflonihminen olisi läpeensä paha. Se ei vain ymmärrä ja tekee sen takia tyhmästi.
Ei elämä ole niin yksinkertaista eikä kaikki ole mustavalkoista.
Ilmoita asiaton viesti
Minä pistäisin sellaisen ihmisen korpeen kuokkimaan suota. Ei riitä ymmärrys näitä sarvikuonoja kohtaan. Pääasia että pysyvät kaukana.
Ilmoita asiaton viesti
”Minä pistäisin sellaisen ihmisen korpeen kuokkimaan suota. Ei riitä ymmärrys näitä sarvikuonoja kohtaan. Pääasia että pysyvät kaukana.”
Suon kuokkiminen voi tietenkin olla teflon- ihmisille kova paikka, vaikka sanallinen arvostelu ja parjaus ei satuttaisi.
Mieleeni tuli vain sellainen asia että niille teflon-ihmisille jotka eivät ole oikeasti ilkeitä ja pahoja, vaikka ovatkin vähän tyhmiä, voitaisiin löytää yhteiskunnassa parempaakin tekemistä kuinb suon kuokkiminen, kunnollisen valistuksen ja paremman kasvatuksen avulla.
He voisivat olla sopivia vaikkapa ottamaan vastaan asiakkaiden valituksia, olemaan syntipukkeina kaikenlaisissa vaikeissa asioissa, joissa teflonittomat murtuvat, tai muissa vastaavissa hyödyllisissä tehtävissä, kuten vaikkapa politikkoina, mitä virkaa sanotaan syystäkin kusitolppana olemisana.
Ilmoita asiaton viesti
Blogin pääpointti ei kohdistu yksin elokuva-alan kulttuurinmuutostarpeeseen, mikä ilmenee Mervin sanoista ”Joka tapauksessa olisi syytä keskustella työyhteisöissä tapahtuvasta ei-seksuaalisesta, epäasiallisesta kohtelusta yleensäkin. Ja täytyy sanoa, että kokemusta siitä todellakin on.”
– Miituuhässäköinti vaan nyt sattuu nostamaan esiin muutenkin muita enemmän esillä olevan toimialan. Väärinkäytlksiä ja painostusta tosiaan ilmenee muuallakin ja arkisemmissa yhteyksissä ja kaikkialla myös kasvonsapiilottelevaan hurskasteluhymistelyynkin verhottuna, kuten Börje Uimosen tuoreessa vihreitä otsonikatohulttioita käsittelevässä blogissakin esitetään: http://buimonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252677-al…
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä. Kulttuurialalla varmaan on aivan erityisen sekopäistä porukkaa, mikä tietysti liittyy siihen, ettei mitään uutta synny vain pään silittelyllä. Mutta rajansa kaikella. Kuitenkin joka alalla ja erilaisissa työyhteisöissä esiintyy yhtä lailla kiusaamista, painostusta ja näitä nokkimisjärjestyksiä, joissa ihmiset luovivat ja pokkuroivat niitä, joista on oman uran kannalta hyötyä, kun taas ne pahnan pohjimmaiset saavat toimia nyrkkeilysäkkeinä tarpeen vaatiessa, aina kun on itsellä ”paha olla”. Ja eiväthän nämä pokkuroinnin kohteena olevat usko, jos heidän lakeijoitaan syytetään epäasiallisesta käytöksestä, koska ”sehän on niin mukava ihminen”. Kenelle on ja kenelle ei, se on eri asia. Hurskastelu liittyy tähän olennaisesti. Oikealla kädellä tehdään näyttävästi hyvää ja vasemmalla vaivihkaa lyödään.
Ilmoita asiaton viesti
Ovatkohan nämä syytetyt miehet edes ajatelleet toimivansa väärin teon hetkellä ja jos eivät ole, niin ei kai tätä ongelmaa voi ratkaista kuin erottelemalla miehet ja naiset työpaikoilla siten, ettei heidän välillään tulisi olla mitään kanssakäymistä. Onko tuo siis se tulevaisuus, johon halutaan tällä kampanjalla?
Ilmoita asiaton viesti
Minun on kyllä sanottava että olen hirveän tyytyväinen työpaikkani ilmapiiriin. Kaikki ymmärtävät samaa teekkarihuumoria. Myös ei-teekkarit. Ja naiset myös. Töissä on suorastaan hulvattoman hauskaa.
Toki joku ilkeä femakko saisi slaagin.
Ilmoita asiaton viesti